Yhteystiedot

puhelin: 041 - 595 0545

e-mail: juhani.mattila( at) welho.com

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Uskalla olla ujo!     SuPer -lehti 12/2004

Ujoudesta tai pikemminkin sen kieltämisestä löytyy pätevä selitys moniin vuorovaikutus- ja ihmissuhdeongelmiin, jopa psyykkisiin sairauksiin. Tätä mieltä on psykiatrian erikoislääkäri Juhani Mattila, joka tarjoaa uutta näkökulmaa yhtä lailla ihmissuhteitaan pohtiville ihmisille kuin terapiatyötä tekeville ammattilaisille. 

Jokaisessa meistä elää ujo ja hämmentyvä ihminen. Ujous on kuin ihmisen intiimein iho, joka suojaa hänen sisimpänsä kaikkein herkimpiä tunteita ja toiveita. Tuo herkkyys on meidän onnellisuutemme edellytys, mutta samaan aikaan se tekee meistä hyvin haavoittuvia, Mattila kuvailee. 

Ujostuminen onkin ristiriitainen tunne, johon sisältyy yhtä aikaa halua paeta ja kokea läheisyyttä. Ujostumista seuraava hämmennys ikään kuin pysäyttää ihmisen ja antaa hänelle mahdollisuuden harkita, onko yllättävä tilanne ja häntä lähestyvä ihminen uhkaava vai turvallinen. Näin ymmärrettynä ujostuminen on pohjimmiltaan tarpeellinen ja ihmistä suojaava tunne.

Mattilan sanoma onkin, ettei ujostumista pidä hävetä, sillä se on merkki sielullisesta elävyydestä, kyvystä tunnistaa sisimmät tunteensa. Turvallisissa ihmissuhteissa ja hyväksyvässä ympäristössä ujostuminen ei johda yksinäisyyteen, vaan sen ylittäminen on tie toisten ihmisten läheisyyteen.

Ongelmaksi ujous muodostuu silloin, kun se leimataan heikkouden ja huonommuuden merkiksi. Silloin ujoutta ja erityisesti sen fyysisiä oireita aletaan hävetä ja peitellä. Kelläpä ei olisi kokemuksia tilanteista, joissa hämmentyminen on johtanut punastumiseen, kämmenten hikoiluun ja sanoissa sekoiluun. Toisille nämä kokemukset ovat kasvaneet painajaismaisiin mittoihin.

- Ujouden tunteet liittyvät aina ihmisten kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Sosiaalinen tilanne ja muiden ihmisten käytös määräävät sen, seuraako ujostelua myönteinen, ohimenevä hämmentyminen vai nolostuminen ja häpeä. Mitä enemmän ihmiselle kertyy nolostumisen ja nöyryytyksen kokemuksia, sitä ankarammin hän pyrkii ujoutensa salaamaan, Mattila kuvailee.

Suojaava rooli kätkee ujouden

Jokainen meistä on ujo omalla, persoonallisella tavallaan. Tavallisimmin ujous määritellään näkyvien oireiden kautta, jolloin se nähdään tyypillisesti esiintymispelkona, välttelevänä käyttäytymisenä ja hankalien tilanteiden pakenemisena.

Mattilan mukaan ujous on kuitenkin paljon syvempi ja perustavampi asia. Se ei ole mikä tahansa luonteenpiirre, vaan persoonallisuuden rakenne, joka vaikuttaa ihmisen koko elämään uravalinnoista ihmissuhteisiin. Mattila näkee ujouden myös monien vakavien psyykkisten ongelmien taustalla. Tällöinkään ongelmat eivät johdu ujoudesta sinänsä, vaan ihmisen sisimmässä elävän ujouden täydellisestä piilottamisesta tai särkymisestä.

Tavallisin tapa selvitä häpeälliseksi koetusta ujoudesta on vältellä hankalia tilanteita tai karaista itsensä. Monet meistä ovat kehittäneet tietoisia tai tiedostamattomia rooleja, joiden kova pinta kestää kolhut ja kätkee ujouden. Suojaava rooli voi olla viileän hallittu asiantuntija, mutta yhtä hyvin suupaltti vitsinkertoja tai röyhkeä pomoilija.

Aina kyse ei ole ehjistä roolihahmosta, vaan näennäisesti vapaaehtoisista valinnoista. Joku uppoaa vaativan harrastuksensa syövereihin, toinen muuttuu kiireiseksi uraohjukseksi, kolmas kääntyy sisäänpäin ja rakentaa itsekeskeisen ja itseriittoisen maailman. Yhteistä näille valinnoille on, että ne eivät ole aitoja valintoja ja johtavat ennen pitkää erillisyyteen ja yksinäisyyteen.

- Roolien taakse ujouden voi piilottaa, mutta ei se mihinkään häviä. Suojamuuri kätkee ja suojelee, mutta samalla se sulkee sisälleen ja eristää yksinäisyyteen. Ujoutensa kieltävä joutuu maksamaan kovan hinnan. Hän menettää kosketuksen omaan herkimpään sisimpäänsä, niihin myönteisin tunteisiin, joita hän on ujoudellaan suojellut, Mattila selittää.

Parisuhdeujous estää läheisyyden

Kun ujouttaan piilotteleva ihminen kadottaa kosketuksen omiin tunteisiinsa, katoaa häneltä myös kyky luoda läheisiä ihmissuhteita. Mattilan mukaan tämä on kielletyn ujouden vakavin seuraus. Se johtaa avioeroihin, ystävyyssuhteiden viilenemiseen, suureen yksinäisyyteen, joka saa lopulta ihmisen sairastumaan.

- Ujouden suurin haitta ei todellakaan liity punastumiseen tai änkytykseen! Eniten se rajoittaa parisuhteen ja pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden toimivuutta. Ujouttaan piilotteva ihminen vetäytyy muurinsa taakse välttyäkseen kokemasta parisuhteen tärkeintä ja siksi ujostuttavinta tasoa, emotionaalista läheisyyttä. Hän ei pysty antamaan eikä ottamaan vastaan herkimpiä tunteita. Pahimmassa tapauksessa hän ei enää edes tunnista tai kaipaa niitä, Mattila selittää.

Hänen mukaansa parisuhdeujous ei kuitenkaan näyttäydy punastelevana vaikenemisena, vaan sekin piiloutuu hyvin vaihtelevien roolien alle. Suhde voi olla myrskyisä, valtataistelun sävyttämä, riitaisa ja mustasukkainen, mutta aitoa läheisyyttä se ei sisällä. Seksielämä voi kyllä sujua, mutta ujoutensa peittävä ihminen ei pysty antautumaan herkille ja lämpimille tunteilleen.

Ujoutensa piilottava ihminen kestää huonosti kumppaninsa toiveita, sillä hän kokee helposti olevansa painostuksen kohteena. Eihän hän voi, uskalla eikä osaa antaa sitä läheisyyttä, mitä toinen odottaa.

Mattila korostaa, ettei ujouden piilottelu ole sairaus niin kauan, kun ihminen vielä tuntee ujostuvansa ja kaipaavansa. Sairastumisen vaara alkaa vasta, kun toisen ihmisen läheisyyden kaipuu kuolee kokonaan. Silloin ihminen rakentaa muuria itsensä ja muiden väliin vaikka kylmistä jääpaloista.

Ujouden karaisu on sielun surma

Kaltoin kohdeltu ujous voi leimata myös koko perheen elämää ja siirtyä sukupolvelta toiselle. Mattilan mukaan ihmisen henkinen hyvinvointi edellyttää paitsi kykyä tuntea myös taitoa erotella ja käsitellä tunteita. Eikä tätä taitoa voi opiskella yksin, vaan vuorovaikutussuhteessa omiin läheisiin ihmisiin, lapsena suhteessa omiin vanhempiin.

- Estynyt ja ujo perhekulttuuri ei anna taitoja tunneilmaisun avoimuuteen. Ujouttaan piilottelevat vanhemmat ovat lapsille himmeä ja vääristävä peili, joka ei kehtaa näyttää kaikkea eikä varsinkaan kaikkein herkimpiä ja myönteisimpiä tunteita. Peilaajalta jää paljon näkemättä, kun peiliä itseään ujostuttaa liikaa, Mattila kuvailee.

Toisaalta on hyvin tavallista, että vanhemmat ja muut kasvattajat pitävät ylipäätään toivottavana, että lapsi pääsee ujoudestaan. Hänestä halutaan kitkeä turha arkuus ja pehmeys jo nuorena, sillä rohkeiden ja kainostelemattomien uskotaan menestyvän parhaiten kovassa maailmassa.

Pahimmassa tapauksessa ujoutta ja arkuutta vastaan annetaan niin vahva rokotus, että se uhkaa tappaa lapsen sielullisesti, Mattila varoittaa.

Ujolle lapselle ei anneta turvallista tilaa oppia tunteiden kokemista ja niistä puhumista. Sen sijaan hänelle opetetaan vääriä asioita: sanattomuutta, etäisyyttä ja piiloutumista. Tällaisista kielteisistä taidoista poisoppiminen saattaa olla suuren työn takana.

Suhde ujouteen ei kuitenkaan ole pelkästään yksilön tai edes hänen perheensä harkinnan varainen asia. Mattila näkee koko suomalaisen kulttuurin suhtautuvan ujouteen hyvin nurjasti. Vaikka me suomalaiset olemme kuuluisia ujoudestamme, me emme ole onnistuneet tekemään tästä herkkyydestä voimavaraa, vaan suuren uhan psyykkiselle hyvinvoinnillemme.

Ujous voisi olla myös vahvuus

Mattila korostaa, että ujous on eri asia kuin häpeä, eikä ujoudessa ole mitään hävettävää. Ujouden takana on vain positiivisia tunteita, toiveita ja unelmia, jotka antavat ihmiselle elinvoimaa. Avoimen, hyväksytyn ujouden vastakohta on etäisyys, viileys, jopa tunnekylmyys.

- Siitä huolimatta meidän aikamme häpeää ujoutta ja ihailee tunteensa hallitsevia, viileitä suorittajia tai estottomia, röyhkeitä menestyjiä. Samaan aikaan ollaan neuvottomia koulukiusaamisen, työpaikkakiusaamisen ja julkisen nöyryyttämisen kulttuurin edessä.

Eikö jo olisi aika pohtia näiden ilmiöiden yhteisiä taustoja? Mattila kysyy.

Hänen mielestään olisi korkea aika siirtyä ujouden kieltämisen kulttuurista ujouden kunnioittamisen kulttuuriin. Silloin ujous voisi muuttua koko yhteiskuntaa rakentavaksi vahvuudeksi. Mattila uskoo ujouden hyväksymisen ja arvostamisen vapauttavan paljon inhimillistä lahjakkuutta ja myönteistä energiaa.

- Ujoilla ihmisillä on paljon ominaisuuksia, joista esimerkiksi työelämässä olisi hyötyä, jos ne vain sallittaisiin. Ujo ihminen on sieluttoman suorittajan vastakohta. Hän on tunneherkkä, vastuuntuntoinen, empaattinen, muita kuunteleva... siis paras mahdollinen nykyajan johtaja, mutta myös luotettava työntekijä ja työtoveri, Mattila kuvailee.

Sinikka Sajama