Juhani Mattila

Etäterapia uusi normaali?

Kolme kuukautta etätyötä vastaanotolla on sujunut odotuksia paremmin huolimatta pienistä teknisistä kuvaan ja ääneen liittyvistä ongelmista. Käyttämäni ohjelmat ovat varsin samanlaisia: WhatsUpp, FaceTime, Skype ja Zoom. Kaikki sopivat terapiatyöhön.

Moni terapeutti ottaa videokontaktin yhdeksi vaihtoehdoksi epidemian jälkeenkin esimerkiksi pitkän etäisyyden takia tai siksi, että jotain tärkeää terapiatuntia ei saada muuten järjestettyä ja vaihtoehtona on tapaamisen peruuntuminen.

Ratkaisevaa on, syntyykö palaverissa kontakti ja toimiiko yhteistyö, ja se ei riipu tavasta, jolla yhteys luodaan. Keskustelu voisi ehkä toimia myös käsimerkein, nuolenpääkirjoituksella tai savumerkkejä lähettämällä. 

Toistensa näkeminen livenä ei yksistään vielä takaa sitä, että kontakti olisi reaalisella pohjalla eikä perustuisi vain kuvitelmiin tai jäisi sellaiseksi yksinpuheluksi, jota toinen osapuoli harvakseltaan kommentoi. Monologi, jossa ihminen purkaa tuntojaan ja ajatuksiaan, helpottaa oloa vain hetkeksi, koska se ei sinänsä rakenna mitään uutta. 

Jotkut ihmiset pystyvät kotonaan puhumaan luontevammin ja olemaan aidommin oma itsensä, kun he eivät koe menevänsä ulos normaalista elämästä johonkin kummalliseen ja vähän pelottavaan terapiaan. On eduksi, jos keskustelut eivät jäisi irrallisiksi palasiksi vaan ne integroituisivat ihmisen muuhun elämään.

Sama ongelma on muussakin yhteistyössä, esimerkiksi opiskelussa tai urheilijan valmennuksessa, Toimiiko yhteistyö, jos musiikkia opiskelevan soittotunti toteutetaan joskus etänä ja videoyhteyden kuva ja ääni ovat hyvät?





Roosa ei luovuta

Nöyryytykset vaikuttavat ihmiseen fyysisesti
Nöyryytyksistä toipuminen on usein hyvin hidas prosessi. HS-artikkelissa "Häpeän läpi" (20.7.19) Rosa Meriläinen kertoi omat kokemuksensa, kun hän joutui useita kertoja julkisesti nöyryytetyksi silloin, kun hän toimi kansanedustaja. Hän onnistui toipumaan terapian avulla ja jäsentämällä ajatuksiaan ja tunteitaan myös kirjoittamalla.

Nöyryytykset ovat traumoja, jotka rikkovat ihmismielen rakenteita ja aiheuttavat psyykkisten oireiden kuten esimerkiksi pelkojen lisäksi lähes aina myös fyysisiä vaivoja. Pahimmillaan nöyryytys hajottaa ihmisen minuuden niin, että hänen kognitiiviset kykynsä lamaantuvat koko päiväksi tai pidemmäksikin aikaa. Hän ei pysty keskittymään eikä olemaan aloitteellinen ja toimimaan aktiivisesti, hänen muistinsa ei toimi. Pahan hämmennyksen ja ahdistuksen takia voi myös ajattelukyky ja todellisuudentaju häiriintyä hetkellisesti, mikä säikäyttää ja aiheuttaa pelon siitä, että kyse olis jostain aivosairaudesta. Henkinen toimintakyky palautuu kuitenkin heti, kun ahdistus ja hämmennys laantuvat. 
Rosa M kuvitteli, millaista olisi ottaa vastaan julkista nöyryytystä, jos itsetunto olisi niin vahva, että se kestäisi. Sellaisesta herkkä ihminen haaveilee, että olisi loukkaavien iskujen tavoittamattomissa. Todellisuudessa hän voisi joutua ojasta allikkoon, kun hän jäisi kovettuneen luonneroolinsa vangiksi. Hän saattaisi ulkonaisesti selvitä hyvin, kun hän ei loukkaantuisi ja pahoittaisi mieltään enää mistään. Hän vain porskuttaisi eteenpäin mistään piittaamatta, vaikka olisi sisäisesti kuoleentunut ja aidoista tunteistaan vieraantunut.
Hyvä itsetunto ei siis tarkoita reagoimattomuutta eikä myöskään välinpitämätöntä suhtautumista muihin ihmisiin.
Linkki HS artikkeliin >>