Yhteystiedot

puhelin: 041 - 595 0545

e-mail: juhani.mattila( at) welho.com

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Kuinka terapeutti valitaan?

(Julkaistu Anna-lehdessä 6.6.95)

Terapeuttien ja terapiamuotojen määrä on viime vuosina huomattavasti lisääntynyt. Terapeutin valinta on nyt mahdollista ja tärkeää hoidon onnistumisen kannalta. Miksi valitsisit terapeutin sattumanvaraisesti? Miksi toimisit passiivisesti ja ottaisit kenet saisit? Suunnittelethan keittiön ja kylpyhuoneen remontitkin huolella ja pyydät tarjoukset useilta urakoitsijoilta.

Terapia on vuorovaikutusta ja yhteistyön sujumisesta riippuu, kuinka paljon tulet hyötymään hoidosta. Valinta on tärkeää varsinkin pidempään kestävissä hoitomuodoissa. Terapia ei voi olla objektiivista, koska se on kahden subjektin välistä: myös terapeutin persoona ja henkilökohtaiset käsitykset vaikuttavat hoidon kulkuun.

Ota selvää, missä terapeutti ottaa vastaan, ettei matkoihisi mene kohtuutonta aikaa. Selvitä jo hoitoa harkitessasi, onko sinulla mahdollisuus saada Kelasta tukea hoitoosi. Mieti, onko sinulle helpompaa, että tapaamiset ovat joka viikko vakioaikoina vai aina erikseen sovittavana aikana. Hinta riippuu terapiakertojen tiheydestä (1-4 kertaa viikossa), yhden kerran pituudesta (30 - 50 minuuttia) ja terapiatyypistä. Terapeutit arvioivat palkkionsa koulutuksensa, kokemuksensa ja vastaanottokulujensa perusteella.

Terapeuteille soittaessasi voit jo puhelimessa tunnustella saamiasi vaikutelmia. Päätöstäsi auttaa, jos sinulla on mahdollisuus haastatella tai tavata vaikka pariakin erilaista terapeuttia. Mitä enemmän ja aktiivisemmin kyselet ja keskustelet, sitä selvemmin huomaat, kuinka erilaisia hoitavat henkilöt ovat luonteiltaan ja työskentelytavoiltaan. Sinun kannattaa seurata vaistoasi, kun arvioit intuitiivisesti, millaisen kontaktin tunnet saavasi.

Mieti jo etukäteen, mistä seikoista saattaisi tulla rajoittavia tai jopa ylipääsemättömiä esteitä. Onko sinulle merkityksellistä terapeutin ikä ja sukupuoli vai onko mielestäsi oleellista terapeutin uskonnollinen tai poliittinen kanta, suhtautuminen lääkkeisiin tai hänen kuulumisensa johonkin terapeuttiseen suuntaukseen?

Ensimmäisellä tapaamisella ei ole syytä käyttää kaikkea aikaa monologimaiseen oireiden ja vaivojen kertomiseen, vaan on panostettava myös terapeutin arvioimiseen. Miten vastaanottotila on sisustettu ja onko äänieristys riittävä? Puhuuko terapeutti liikaa vai liian niukasti? Vastaako hän tärkeinä pitämiisi kysymyksiin vai ei? Huolehtiiko hän lääkehoidostasi tarvittaessa, vai lähettääkö toiselle lääkärille? Keskitytäänkö lapsuuteesi, vai selvitelläänkö nykyistä elämääsi? Tullaanko hoidossa selvittelemään muiden ihmissuhteittesi ohella myös terapiasuhdetta? Onko tarkoituksena hoitaa oireitasi vai sinua kokonaisuutena? Kannattaa myös kysellä terapeuttien mielipiteitä erilaisista hoitomuodoista, jotta osaisit tehdä valinnan.

On täysin virheellistä väittää, ettet pystyisi lainkaan arvioimaan terapeutin pätevyyttä, vaan sinun pitäisi sokeasti luottaa siihen, että joku suositeltu olisi pätevä hoitamaan juuri sinua. On turhaa kainostella kysymyksiä. Kannattaa yrittää ottaa esille kaikki sinulle tärkeät asiat. On turhaa pelätä, että pommittaisit terapeuttia liian henkilökohtaisilla kysymyksillä, jäähän toiselle mahdollisuus valita, miten vastata kysymyksiisi. Hyvä vain, jos oleelliset ristiriidat tulevat esille jo ennen hoidon alkua.

Ihmissuhdeongelmat ovat yleisin terapiaan hakeutumisen perussyy ja samat kontaktiongelmat saattavat haitata myös terapiasuhdetta. Niitä ei kannata kieltää ja lakaista maton alle. Keskustele niistä mahdollisimman aktiivisesti ja avoimesti terapeuttisi kanssa. Älä jää yksin tuskailemaan, jos et ymmärrä jotain tai sinun on vaikea luottaa terapeuttiin tai olet loukkaantunut hänelle. Erityisen ratkaisevaa hoidon onnistumiselle onkin se, että pystyt yhdessä terapeutin kanssa avaamaan hoitosuhteessa ilmenneitä solmuja. Jos sopeudut vain sanattomasti, niin työskentely jää pinnalliseksi, kun kontaktissa tapahdu tarvittavaa syvenemistä ja kehitystä.

Unohda harhaanjohtavat kuvitelmasi terapiasta, jossa potilaan tehtävänä on puhua taukoamatta terapeutille, joka passiivisena kuuntelee. Ei ole samantekevää, syntyykö terapiasta dialogia vai monologia.

Juhani Mattila, lääket.kir.tri, psykoanalyytikko (IPA)